Nyt on toi äitienpäivä sitten ohi, tai no ei vielä ihan mutta kuitenkin. Pian hipsin sänkyyn ja vedän peiton korviin, sitä ennen vähän turhanpäiväistä pölötystä. Minä mokoma en yhtään jaksaisi kirjoitella blogia jota kukaan ei lue!
Äitienpäivä oli jotenkin kauhean masentava. Nukuin pitkään ja näin ihanaa unta, ja aamupäivä menikin sen unen unohtamisessa. Uni oli ihan outo, mutta siinä oli paljon ihanaa kaiken sen sekavuuden keskellä, yksi uni lisää jota en tule unohtamaan. Ei siitä sen enempää, pidän sen sisälläni enkä jaa sitä kanssanne! (keiden teiden kanssa, ei siellä ketään ole :D)
No, kun lopulta isoveli ja isä jaksoi nousta ylös ja pukeutua ja pikkuveli käydä suihkussa, sullouduttiin kaikki autoon ja lähdettiin sairaalaan äiteetä katsomaan. Harjavallan sairaalaan, sinne samaan missä äiti vuosikin sitten oli. Sama kaarijuttu johon auton antenni krapsutti mennessä, ihan niin kuin silloin vuosikin sitten mutta eri auton ja antennin kanssa.
Koko alue oli kamalan tyhjä, niin kuin käytävätkin, yhteensä kaksi muuta ihmistä näkyi meidän perheen lisäksi. Hoitaja vei meidät johonkin perhehuoneeseen, joka oli jollain tavalla niin hemmetin alakuloinen. Kaikessa tekopirteydessään, liitutauluineen, aku ankka- lehtipinoineen, pehmolelulaatikoineen, nukkekoteineen ja nukkekehtoineen se oli kamalan ahdistava. Siinä sitten istuttiin mukavissa sohvatuoleissa, ja äiti availi lahjansa (kukkia, jalkahoitopakkaus ja suihkusaippuoita). Sitten me oltiin vähänaikaa ulkona, siellä oli ihana kissa, jota siliteltiin siskon kanssa ennen kuin lähdettiin autolle ja ajamaan Poriin mäin mäkin kautta hakemassa ateriat. Isä on niiiin hyvä laittamaan ruokaa ja pesemään rahaa, eilen kotipitsaa, tänään mäkkiateriaa. Saas nähdä mitä huomenna, joko jotain lidlimuusia tai mikropöperöjä.
Kaiken tämän lisäksi sain myös jotain aikaakin: siivosin huoneeni. Ei siihen mennyt kauaa, mutta hiostavaa puuhaa se oli silti. Pyykit pyykkiin, akkarit kasaan, koulukirjat paikoilleen jnejne.
Äitienpäivä oli jotenkin kauhean masentava. Nukuin pitkään ja näin ihanaa unta, ja aamupäivä menikin sen unen unohtamisessa. Uni oli ihan outo, mutta siinä oli paljon ihanaa kaiken sen sekavuuden keskellä, yksi uni lisää jota en tule unohtamaan. Ei siitä sen enempää, pidän sen sisälläni enkä jaa sitä kanssanne! (keiden teiden kanssa, ei siellä ketään ole :D)
No, kun lopulta isoveli ja isä jaksoi nousta ylös ja pukeutua ja pikkuveli käydä suihkussa, sullouduttiin kaikki autoon ja lähdettiin sairaalaan äiteetä katsomaan. Harjavallan sairaalaan, sinne samaan missä äiti vuosikin sitten oli. Sama kaarijuttu johon auton antenni krapsutti mennessä, ihan niin kuin silloin vuosikin sitten mutta eri auton ja antennin kanssa.
Koko alue oli kamalan tyhjä, niin kuin käytävätkin, yhteensä kaksi muuta ihmistä näkyi meidän perheen lisäksi. Hoitaja vei meidät johonkin perhehuoneeseen, joka oli jollain tavalla niin hemmetin alakuloinen. Kaikessa tekopirteydessään, liitutauluineen, aku ankka- lehtipinoineen, pehmolelulaatikoineen, nukkekoteineen ja nukkekehtoineen se oli kamalan ahdistava. Siinä sitten istuttiin mukavissa sohvatuoleissa, ja äiti availi lahjansa (kukkia, jalkahoitopakkaus ja suihkusaippuoita). Sitten me oltiin vähänaikaa ulkona, siellä oli ihana kissa, jota siliteltiin siskon kanssa ennen kuin lähdettiin autolle ja ajamaan Poriin mäin mäkin kautta hakemassa ateriat. Isä on niiiin hyvä laittamaan ruokaa ja pesemään rahaa, eilen kotipitsaa, tänään mäkkiateriaa. Saas nähdä mitä huomenna, joko jotain lidlimuusia tai mikropöperöjä.
Kaiken tämän lisäksi sain myös jotain aikaakin: siivosin huoneeni. Ei siihen mennyt kauaa, mutta hiostavaa puuhaa se oli silti. Pyykit pyykkiin, akkarit kasaan, koulukirjat paikoilleen jnejne.
Kommentit