perjantai, 16. toukokuu 2008

Whippee~

Tanssikaatte, tänään oli toistaksviimiset köksäntunnit IKINÄ! \o/ Paskaakaan mua kiinnostaa vaikka tulisi kutonen siitä todistukseen, kunhan se rääkki on OHI! Oli ihan kivaa, sijainen jne, toisin jouduttiin tekemään ateria kahteen pekkaan perunoineen, nakkikastikkeineen, salaatteineen ja kiisseleineen. Ihan hyvin meni, minä tein tavallaan potut ja salaatin, katoin pöydän ja olin ylimääräinen apumies ja sählääjä. :D En olisi ikinä osannut tehdä sitä nakkikastiketta.

Kuvistunnit oli tylsät, kuten aina, piirtelin siinä yksikseni sitä antimainosta. Toisen tunnin värittelin samaa kohtaa koko tunnin, koska en jaksanut tehdä mitään. Ei ollut edes iso alue. Suunnilleen saman kokoinen mitä tulee kun liität peukalon ja etusormen yhteen. Opettajakin näki, että se oli valmis jo, mutta antoi minun kaikessa rauhassa tuijottaa tyhjyyteen ja väritellä sitä omissa ajatuksissani.

Vielä ensiviikko kunnollista koulunkäyntiä, sitten on viimeinen-sähläys-viikko, whipii! Tosin ensiviikolla on kolmet kokeet, päätin vakaasti lukea historian- ja uskonnonkokeisiin, enkunkokeet mokomat saa jäädä taka-alalle. Kun ei osaa, niin ei osaa, mutta kyllä minä voisin vääähän sitäkin vilkaista. Tosin ajattelen kuitenkin, että "tää vuosi loppuu pian, parannan sitten kasilla... en mää näitä enään opi en, en, kirja kiinni.."

Isä osti joltain grilliltä jättihampparit, minä ja sisko ei otettu. Olin jo valmiiksi täynnä sipseistäni ja suklaistani. Kun menin keittiöön hakemaan kokista, pikkuveljen kokismuki kirjaimellisesti LENSI halki keittiön, levittäen sitä mustaa litkua tuolille, lattialle ja kaapeille. Sen siitä saa kun pitää mukia pöydänreunalla heiluvien käsien vieressä.

Kohta menen nukkumaan, rehellisestä sanottuna väsyttääkin niin pirusti, etten varmaan jaksa lukeakaan. Hohhoi, unta purjeisiin.
Kommentoi Lähettänyt: pearsworld - 16.5.2008 klo 22.45
Tunnisteet:

tiistai, 13. toukokuu 2008

Tiistain elämää

Vihdoinkin minulle suvaitaan aikaa kirjoittaa uusi merkintä. Piti jo ainakin tunti sitten, mutta isä tuli sähläämään ja piti mennä koiran kanssa ulos. Seuraavaksi piti möyriä lattialla ja etsiä lompakkoa, jotenkin ihmeellisesti se oli hakeutunut lasten keinutuolille viltin alle. Outoa, sillä olen varma, että se oli pöydälläni josta se tippui maahan.

Tänään olisin halunnut vain heittää repun selkään ja marssia ulos ruotsintunnilta. Oikeasti. Tympäisi niin paljon koko kieli itsessään, opettaja, oma osaamattomuuteni ja se, että meidän on pakko osata kieltä koska jossain täällä asuu ruotsalaisia. Käsittämätöntä. En tajua vieläkään mikseivät he ruotsalaiset heput voi opetella maan tavoille, tai että edes heidän lapsensa saa koulussa pakkosuomen opeteltaviksi ja ruotsalaisten jälkeläiset oppisivat suomea. Vanhempi sukupolvi pärjäisi elinikänsä kyllä, niin hyvin on varmistettu ruotsintaidon osaaminen. Kun peruskoulusta pääsen, en ruotsia kuitenkaan enään osaa - unohdan sen, luonnollisesti, kun sitä en mihinkään tarvitse.

Matikantunnilla eräät henkilöt kokoontuivat luokan taakse ja pyörryttivät toisiaan, mikäköhän siinä on, että se on niin hauskaa? Olisihan se itsenikin mielestä jännää kokeilla, muttenpa kuitenkaan. Sekin oli hassua, että yksi tyyppi, joka juuri heräsi ja oli kuulemma sekaisin ja ei muistanut ja tajunnut mitään, mutta luokanoveen koputtaessa (opettaja ei ollut luokassa, oltiin tunti itsekseen) niin osasi täydellisesti juosta toiselle puolelle luokkaa pulpetilleen. Tjaa-a, meni miten meni, en sano enempää kun en tiedä.

Tänään minun olisi pitänyt harjoitella kemiaa, huomenna on kokeet, mutten yksinkertaisesti jaksanut. Ehkä voisin lukea sängyssä peiton alla kännykänvalossa. Kun en minä kuitenkaan tajua niitä faktoja ja perusasioita, en yksinkertaisesti tajua kemiaa. Se on ihan typerää, en minä hyödy elämässä siitä että tiedän molekyyleistä ja veden ja otsonikerroksen ja ilmakehän rakenteista ja suolahappojen liukenemisesta. En yksinkertaisesti hyödy siitä tiedosta!

Kello on jo sen verran, että pitäisi mennä suihkuun ja peiton alle lukemaan. Toivotaan nyt oikeasti että saan patistettua itseni siihen, vitonen ei kamalasti auttaisi kemiannumeron nostamiseen kutosesta seiskaan. Jos saisin tästä esimerkiksi ysin, voisin saada vaikka seiskan tai jopa kasin todistukseen. Ääh, pakko se kai on. (Kuitenkin olen tässä vaikka kuinka kauan, menen suihkuun ja revin naamaria väsyneenä ja ajattelen lukevani koulussa. Onneksi koe on heti aamulla, asiat muistaa paremmin ja loppupäivää ei tarvitse stressata.)
Kommentoi Lähettänyt: pearsworld - 13.5.2008 klo 21.34
Tunnisteet:

maanantai, 12. toukokuu 2008

Yksi saamaton päivä lisää

Vessahätä, joten kirjoitan nopeasti. Toinen etusormi kirvelee, kissankynsi tai miksi sanotaankaan törröttää punaisena pystyyn. Hemmetin epämukava kangasta vasten.

Tämän päivän liikuntatunti oli tuskaa. Jo ennen pesäpallon aloittamistakaan jäädyin collegehousuihini, toppiin ja vetskahuppariini. Jalat jäätyi, kämmenet jäätyi, naama jäätyi. Tuuli aika helvetin kovaa ja hiukset törrötti kokoajan ylös ja housujen liian isot lahkeet heiluivat ilmassa kuin tuulimyllyt. En olisi yhtään ihmetellyt, jos kädet olisi alkaneet sinertää ja kasvot jäätyneet paikoilleen.

Suurin osa pesismatsista meni kaverin kanssa takakentällä hyppiessä. Itse pelissä en jaksanut yrittää, pari kertaa onnistuin lyödä palloa kohtalaisen pitkälle mutten en jaksanut yrittää, mutta kerran pääsin kolmospesälle asti. Pieninkin räpylän kosketus tuntui puukolta jäisellä iholla, ja se räpylä oli tuskaa ja jopa oikeasti teki ihooni haavoja. Niin kylmä siis oli! Ekoilla kerroilla takakentällä hypin vain, oli niin helvetin kylmä, mutta viimeisillä kerroilla vain makasin voivotellen maassa. En vaivaudu kertomaan kuinka kylmä oli.

Lopulta tie vei pois, koululle sittarin kautta. Kässäntunnit meni kavereiden kanssa piirrellessä, en jatkanut mun kässäntyötä sitten _yhtään_. En kertakaikkiaan saanut sitä fiilistä, ja olin jo aikaisemmin päättänyt etten tee yhtään mitään. Ens kerrallako sitten...
Kommentoi Lähettänyt: pearsworld - 12.5.2008 klo 15.13
Tunnisteet:

sunnuntai, 11. toukokuu 2008

Äiteenpäivä

Nyt on toi äitienpäivä sitten ohi, tai no ei vielä ihan mutta kuitenkin. Pian hipsin sänkyyn ja vedän peiton korviin, sitä ennen vähän turhanpäiväistä pölötystä. Minä mokoma en yhtään jaksaisi kirjoitella blogia jota kukaan ei lue!

Äitienpäivä oli jotenkin kauhean masentava. Nukuin pitkään ja näin ihanaa unta, ja aamupäivä menikin sen unen unohtamisessa. Uni oli ihan outo, mutta siinä oli paljon ihanaa kaiken sen sekavuuden keskellä, yksi uni lisää jota en tule unohtamaan. Ei siitä sen enempää, pidän sen sisälläni enkä jaa sitä kanssanne! (keiden teiden kanssa, ei siellä ketään ole :D)

No, kun lopulta isoveli ja isä jaksoi nousta ylös ja pukeutua ja pikkuveli käydä suihkussa, sullouduttiin kaikki autoon ja lähdettiin sairaalaan äiteetä katsomaan. Harjavallan sairaalaan, sinne samaan missä äiti vuosikin sitten oli. Sama kaarijuttu johon auton antenni krapsutti mennessä, ihan niin kuin silloin vuosikin sitten mutta eri auton ja antennin kanssa.

Koko alue oli kamalan tyhjä, niin kuin käytävätkin, yhteensä kaksi muuta ihmistä näkyi meidän perheen lisäksi. Hoitaja vei meidät johonkin perhehuoneeseen, joka oli jollain tavalla niin hemmetin alakuloinen. Kaikessa tekopirteydessään, liitutauluineen, aku ankka- lehtipinoineen, pehmolelulaatikoineen, nukkekoteineen ja nukkekehtoineen se oli kamalan ahdistava. Siinä sitten istuttiin mukavissa sohvatuoleissa, ja äiti availi lahjansa (kukkia, jalkahoitopakkaus ja suihkusaippuoita). Sitten me oltiin vähänaikaa ulkona, siellä oli ihana kissa, jota siliteltiin siskon kanssa ennen kuin lähdettiin autolle ja ajamaan Poriin mäin mäkin kautta hakemassa ateriat. Isä on niiiin hyvä laittamaan ruokaa ja pesemään rahaa, eilen kotipitsaa, tänään mäkkiateriaa. Saas nähdä mitä huomenna, joko jotain lidlimuusia tai mikropöperöjä.

Kaiken tämän lisäksi sain myös jotain aikaakin: siivosin huoneeni. Ei siihen mennyt kauaa, mutta hiostavaa puuhaa se oli silti. Pyykit pyykkiin, akkarit kasaan, koulukirjat paikoilleen jnejne.
Kommentoi Lähettänyt: pearsworld - 11.5.2008 klo 21.34
Tunnisteet:

sunnuntai, 20. huhtikuu 2008

Sunnuntai

Hohhoijakkaa, olipa tämäkin päivä. Siivosin huoneeni ja kävin siskon kanssa ulkona, valokuvailtiin, ei mitään ihmeellistä. Jaksauduin jopa päivittämään sivujani. :> Kesälomaan vielä piiiiiitkä aika, ja viikonloppukin ohi jo, enkä oo ees varma missä on huomenna liikka, kai se koululla... ehmd.

Kamala inspiraatiotauko meneillään runoilussa, mitään kunnon runoa en oo saanu pitkään aikaan tehtyä. Joko en osaa enää tai sitten oon kuluttanu ideat puhki. Ehkä se liittyy tähän vuodenaikaan, tylsyyteen, ankeuteen, kouluun ja jaksamattomuuteen.

Ainiin, muistan viimeöisen uneni. Se meni suunnilleen näin:

Olin parin kaverin kanssa laskettelemassa. 'Monot' jaloissani muistutti tennareita, suksia en saanut jalkoihini enkä päässyt laskettelemaankaan missään vaiheessa. Tässä välissä tapahtui kaikkea, varmasti, en muista enään näin illemmalla. Yhdessä vaiheessa tipuin jostain, koitin saada tolipista kiinni, ja tajusinkin näkeväni unta ja koitin hetken kontrollaida sitä tippumista ja sainkin hetken lennettyä ja päätettyä itse kunnes tiedottomuus vei vallan. Sitten olinkin jo koulussa, luokkahuoneessa. Siellä tapahtui jotain, mutta jonkin porukan kanssa löysimme luokan perältä pahvilaatikon. Sitä ei olisi saanut avata, mutta avasimme kuitenkin ja luokka oli pian täynnä ihmeellisiä otuksia ja karkasimme luokasta. Yhdessä vaiheessa olin myös kerrostalossa ja muutimme perheemme kanssa toiseen asuntoon.
Kommentoi Lähettänyt: pearsworld - 20.4.2008 klo 16.59
Tunnisteet: